Harjureitit syntyi Länsi-Punkaharjun kyläyhdistys r.y.:n koordinoiman ulkoilureittihankkeen tuloksena vuosina 2006-2007. Ensisijaisena tavoitteena oli luoda aiemmin käytössä olleita reittejä parantamalla ja uusia rakentamalla vapaan tyylin hiihtoon sopiva yhtenäinen latuverkosto.
Jos vapaan tyylin hiihtäjä kiertää koko reitistön läpi, matkaa kertyy kaikkiaan 31 km. Salon lenkillä on lisäksi 8,5 km perinteistä latua. Kaikilla vapaantyylin reiteillä on latu-urat myös perinteistä hiihtoa harrastavien käyttöön.

Salon lenkki

Kulennoisjärven Hiekkalahdesta alkaa perinteiseen hiihtoon soveltuva Salonlenkki ( 8,5 km). Vastapäivään hiihdettäväksi suunniteltu latu kulkee Kulennoisharjun tyypillisissä talousmetsissä ja sille on luonteenomaista eri-ikäisten hoidettujen metsiköiden ja uudistusalojen vaihtelu. Luonnontilassa oleva räme suolampineen sävähdyttää kulkijaa karuudellaan. Jos haluat kokea hiljaisuutta ja luonnonrauhaa perinteisellä hiihtoladulla on Salonlenkki tutustumisen arvoinen kohde.

Takaharjun lenkki

Takaharju ja Lammasharju ovat Valkealammen takaa näkyvän varsinaisen Punkaharjun sivumuodostelmia. Alue kuuluu Punkaharjun luonnonsuojelualueeseen, joka voidaan pitää yhtenä maailman vanhimmista vuoteen 1803 juontavan suojeluhistoriansa johdosta. Suojelualueen ehdoilla rakennettu latu kulkee soraharjujen laella kasvavassa hongikossa. Kukkulalta toiselle päästään huiman laskun ja jyrkän nousun kautta. Kruunupuiston pihan läheisyydessä on lyhyt helpon profiilin lenkki, muuten Takaharjun 2,5 km lenkki on aloittelevalle hiihtäjälle haasteellinen

Metlan lenkki

Metlan lenkki ( 7,5 km) kiertää nimensä mukaisesti Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuspuistossa. Lenkille pääsee kätevimmin Laukansaaren entisen kansakoulun pysäköintialueelta (kartalla kohde 8). Lenkki on suunniteltu ainoastaan myötäpäivään hiihdettäväksi. Profiililtaan helppo lenkki sopii kaikentasoisille hiihtäjille.

Lenkin varrella olevat näkymät ovat ainutlaatuisia. Ensiksi kuljetaan n 100 eri puulajia sisältävän puulajipuiston läpi, ja vieraat puulajit ovatkin leimaa-antavia koko lenkin matkalla. Kokonharjun aarnialueen reunaa sivuten saavutaan 130 vuotta vanhaan lehtikuusikkoon, jossa kasvaa Suomen pisin puu. Puruvesi alkaa näkyä vasemmalla puolella kohta Kokonniemen koivikon jälkeen. Reitin puolivälissä on Karjalankallion taukopaikka. Reitin loppupuolella tullaan entisen aluemetsänhoitajan virkatalon, Peikkolan, pihapiiriin. Luston alikulkutunnelin kohdalla olevan risteyksen jälkeen latu muuttuu kaksisuuntaiseksi. Loppumatkan varrella näkyy kummallisia mäntymetsiä. Ne ovat metsänjalostuksen tarpeita palvelevia vartekokoelmia.

» Suurempi karttakuva

Välimatkataulukko

 

Karjalankallion laavu (kartalla kohde 9)

Karjalankalliolta on aina tähyilty Puruveden selkävesille. Tähyilijät ovat olleet milloin Lehessalon (nykyinen Laukansaari) kyläläisiä, milloin Ruotsin tai Venäjän sotilaita. Valtakuntien riitainen raja kulki Karjalankalliolta näkyvän Vasattarin saaren vaiheilla vuosina 1743 – 1809. Suomen sotilaat aloittivat kallion linnoittamisen II maailmansodassa. Nykyään Karjalankalliolta löytyy kotakeittiöllä varustettu laavu, joka on kaikkien retkeilijöiden vapaassa käytössä